Työmarkkinoiden paradoksi: osaajia riittää, mutta avoimet paikat eivät täyty
Työmarkkinoilla eletään ristiriitaista aikaa. Työnhakijoita on paljon, mutta erityisesti tietyt roolit jäävät monissa yrityksissä ilman sopivia ehdokkaita.
Tilanne hämmentää molempia osapuolia.
Miten tämä on mahdollista ja miksi kohtaaminen ei onnistu?
Työmarkkinoiden paradoksi – mistä on kyse?
Paradoksi syntyy siitä, että tarjolla oleva osaaminen ja yritysten tarpeet eivät kohtaa.
Yrityksissä ihmetellään, miksi hakijoita on paljon, mutta yksikään ei tunnu sopivalta. Hakijat taas kokevat, etteivät pääse edes keskustelemaan osaamisestaan, vaikka tausta ja kokemus vastaavat tehtävää.
Tilanne ei ole poikkeus, vaan yhä yleisemmin työmarkkinoiden arkea.
Moni aktiivinen työnhakija törmää siihen, että hakemus jää jopa vaille vastausta. Passiiviset eli houkuttelua vaativat ehdokkaat taas eivät jää seuraamaan pitkään venyvää rekrytointia – jos prosessi takkuaa, heidän kiinnostuksensa yritystä kohtaan hiipuu nopeasti.
Kyse ei ole yksittäisistä rekrytoinneista
Ilmiö on laajempi kuin yksittäinen avoin paikka. Monet rekrytoinnin käytännöt ja odotukset elävät yhä ajassa, jolloin työnantaja määritti tahdin ja osaajat odottivat passiivisesti vuoroaan.
Nyt tilanne on toinen: tietyistä osaajista on selvä pula, ja he voivat valita, mihin yritykseen haluavat sitoutua.
Miksi avoimet paikat eivät täyty?
Yksi keskeinen syy on rekrytointiprosessien hitaus. Pitkät ja monivaiheiset prosessit karkottavat osaajia.
Kun päätöksenteko viivästyy, parhaat kandidaatit ehtivät sitoutua yrityksiin, joissa rekrytointi etenee selkeämmin ja ripeämmin.
Toinen syy liittyy epärealistisiin odotuksiin. Täydellisen kandidaatin etsintä kaventaa hakijajoukkoa merkittävästi.
Kun kaikki vaatimukset halutaan täyttyvän jo lähtötilanteessa, jäävät huomiotta ne osaajat, joilla olisi kyky ja halu kasvaa rooliin.
Kolmas tekijä liittyy joustoihin ja niistä viestintään. Työnhakijat arvostavat hybridityötä, joustavuutta ja työn ja muun elämän yhteensovittamista.
Jos työnteon malli on jäykkä tai siitä ei viestitä avoimesti, moni potentiaalinen hakija karsii mahdollisuuden pois jo varhaisessa vaiheessa.
Rekrytoinnin todellinen haaste ei ole osaajapula
Työmarkkinoiden paradoksi osoittaa, että ongelma ei ole osaajien puute. Ongelma on siinä, miten osaaminen ja tarpeet kohtaavat.
Kun rekrytointi perustuu vanhoihin oletuksiin, hitaisiin prosesseihin ja kapeisiin määritelmiin, mahdollisuuksia jää hyödyntämättä.
Yritykset, jotka uskaltavat tarkastella rekrytointiaan kriittisesti, ovat etulyöntiasemassa.
Kohtaamisen parantaminen, prosessien sujuvoittaminen ja joustojen selkeä viestintä eivät ole hienosäätöä, vaan ratkaisevat, täyttyvätkö avoimet paikat vai eivät.
Tutustu rekrytointi- ja suorahakupalveluumme täältä.
Seuraavassa blogissa käyn läpi konkreettiset keinot, joilla työmarkkinoiden paradoksi on mahdollista ratkaista.
Tarja Brusila
Rekrytointikonsultti / Manager
+358 (0)50 385 4545
tarja.brusila@fujitsu.com
